Joulukalenterin 10. luukku

Ammattitaitoinen ja hyvinvoiva henkilöstö vaikuttaa suoraan varhaiskasvatuksen laatuun ja lasten hyvinvointiin. Siksi se on erityisen tärkeää. Itse varhaiskasvatuksessa vuosia sitten työskennelleenä tiedän, että se on työtä, jolla todellakin on merkitys. Jokainen alan ihminen varmasti tiedostaa tämän ja haluaa tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyy. 

Mikä on tämän hetken tilanne? Pystytäänkö varhaiskasvatussuunnitelmaa toteuttamaan arjessa ja toteutuvatko lasten henkilökohtaisen tuen suunnitelmat kuten ne vanhempien kanssa yhdessä kirjataan? Jos tavoitteet ovat liian kaukana arkitodellisuudesta, se syö henkilökunnan voimia. Näin olen itse kuullut tämän päivän varhaiskasvatuksen henkilöstöltä. Jos arki on liian paljon vain joustamista ja päivästä selviytymistä vaihtuvien sijaisten kanssa, henkilöstö uupuu ja hakeutuu muihin tehtäviin. Ala ei silloin houkuttele myöskään uusia ammattilaisia.

Mistä tekijöistä sitten koostuu varhaiskasvatushenkilöstön hyvinvointi? Mihin asioihin me päättäjät voisimme vaikuttaa? Luettelen joitakin kehittämistarpeita satunnaisessa järjestyksessä.

- Varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien koulutusmäärää tulee lisätä välittömästi. Liian monia vakansseja on jouduttu täyttämään epäpätevillä ja määräaikaisilla sijaisilla, joilla ei esim. ole varhaiskasvatuslain edellyttämää pätevyyttä vastata lasten tuen suunnitelmista. Ei myöskään riitä, että tuen suunnitelmat tehdään, vaan niitä on oltava mahdollisuus myös oikeasti toteuttaa. Jokaisella lapsella on oikeus saada tarvitsemaansa tukea. 

- Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen muutokseen täytyy alkaa valmistautua jo nyt (astuu voimaan vuonna 2030). Varhaiskasvatuksen lastenhoitajille tulisi tarjota kunnissa mahdollisuus halutessaan kouluttautua varhaiskasvatuksen opettajiksi tai sosionomeiksi. Jokaisen ammattiryhmän vahvuuksia ja osaamista on järkevä hyödyntää suunnitelmallisesti.

- Pedagogisesti koulutettujen ammattilaisten resurssit pitää kohdentaa nimenomaan lasten kanssa toimimiseen. Päiväkoteihin tarvitaan takaisin avustava henkilöstö kuten päiväkotiapulaiset. - Pedagogiseen johtamiseen pitää saada esimiehille riittävästi resurssia. Nykyisin aikaa menee paljon erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin ja raportointeihin. 

- Lapsiryhmien koon, mitoituksen toteutumista tulee valvoa tarkasti. Kun ryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, se on oikeasti otettava huomioon ryhmän lapsimäärässä ja henkilöstörakenteessa. Mitoituksia ei saa ylittää, vaan mieluummin ryhmäkokoja tulisi pienentää.

- Palkka pitää olla työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden sopiva. Toisin sanoen palkkatasoa on syytä nostaa. 

- On päästävä pois varhaiskasvatuksen taloudellistamisesta ( tarkastelua vain talousnäkökulmasta, edullisuus/kustannustehokkuus ym.) ja alettava kehittämään sitä lasten hyvinvoinnin ja tarpeiden näkökulmasta. 

Kaikki nämä asiat vaativat taloudellisia resurssointia ja varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmaa. Se kuitenkin kannattaa, sillä kun työntekijät voivat hyvin, myös lapset voivat hyvin. Kaikki voittavat. Mikä onkaan tärkeämpää yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta. 

Oletko kenties varhaiskasvatuksen ammattilainen? Mitä ajatuksia sinulle heräsi?